maanantai 3. huhtikuuta 2017

4/4

Kello on yhdeksän aamulla. Ulkona on valoisaa, mutta mua väsyttää. Olisin saanut nukkua niin pitkään kuin haluan, koska tänään ei ole koulua eikä töitä. Herättiin kuitenkin Lauran kanssa ennen seitsemää paistamaan Elisalle synttäriaamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja. Mun rakkauteni ja kiitollisuuteni kämppiksiäni kohtaan kasvaa päivä päivältä. En tiedä, missä olisin ilman heitä. Uskomatonta ajatella, ettei vielä vuosi sitten edes tiedetty Elisan kanssa toistemme olemassaolosta. Ja tänään ollaan yhtä perhettä. Siskoja ja parhaita ystäviä. 

Laitan kuulokkeet korville. Suljen silmät. Annan musiikin kuljettaa minut omaan maailmansa. Muistoihin. Kipeisiin ja kauniisiin. Unelmiin. Saavutettuihin ja saavuttamattomiin. Pelkoihin. Voitettuihin ja voittamattomiin. 

Vuosi sitten mun elämä oli monella tapaa tosi erilaista kuin tänään. En tiennyt, mistä löytäisin itseni tulevana syksynä. Pääsisinkö opiskelemaan vai viettäisinkö toisen välivuoden? Töihin meneminen ahdisti joka aamu ja pääsykokeet stressasi. Tänään mun ensimmäinen vuosi yliopistossa on yhtä tenttiä ja harjoittelua vaille valmis. Mulla on työ, jonne meen lähes joka kerta mielelläni. Vuosi sitten pelkäsin kuollakseni, mutta samaan aikaan odotin innolla tulevaisuutta. Tänään pelkään edelleen monia asioita, mutta taistelen pelkoa vastaan ja yritän jatkuvasti opetella luovuttamaan kaikki murheeni Jumalalle. Vuosi sitten en tuntenut monia ihmisiä, jotka on tänään erottamaton osa mun arkea. Toisaalta monien ihmisten kanssa tiet ovat myös erkaantuneet. 


Sellaista elämä on. Muutos on jatkuvaa, mutta onneksi on myös asioita, jotka pysyy muuttumattomina. Ihmissuhteet, tunteet ja olosuhteet voivat muuttua silmänräpäyksessä, eikä niiden varaan voi elämäänsä rakentaa. Onko sitten mitään kestävää? Raamatussa sanotaan: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Jumalan rakkaus koko maailmaa, jokaista ihmistä ja just sua ja mua kohtaan tulee täydellisesti ilmi Jeesuksessa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Koska Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, myös Jumalan rakkaus pysyy muuttumattomana. Vaikka sä et edes uskoisi Jumalan olemassaoloon, Hän rakastaa sua siitä huolimatta enemmän kuin osaat kuvitella. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Jeesus eli ihmiselämän kaikkine kipuineen ja iloineen, jotta Hän voisi tänään olla sun kärsimyksissä sun rinnalla ymmärtäen sua täydellisesti ja myös iloita sun kanssa. Jeesus kärsi kauhistuttavan tuskallisen kuoleman kantaen kaikki meidän väärät sanat, teot ja ajatukset, kaiken rakkaudettomuuden ja itsekkyyden, jotta me saataisiin anteeksi. Jeesus nousi kuolleista, jotta voisit päästä yhteyteen Jumalan kanssa ja elää ikuisesti. 

Tapahtupa meidän elämässä mitä tahansa, olipa meidän olosuhteet millaset tahansa, tuntupa meistä miltä tahansa, Jumala on uskollinen. Hän ei hylkää meitä koskaan, vaikka onkin joskus tuskastuttavan hiljaa. Hän antaa meille tuleivaisuuden, toivon ja elämän tarkoituksen. Hänessä ja vain Hänestä voi löytää todellisen rauhan, ilon ja onnellisuuden kaikkien kärsimystenkin keskellä. 


maanantai 27. maaliskuuta 2017

lapsuudenmaisemissa

Hektisen työ- ja opiskeluarjen takia en oo ehtinyt joululoman jälkeen käydä kotona perheen luona. Toisin sanoen en oo siis nähnyt sisaruksiani moneen kuukauteen ja ikävä on ollut sen mukainen. Oonkin iloinnut jokaisesta käydystä keskustelusta ja hetkestä, jonka oon saanut viettää vanhempien ja sisarusten kanssa. Eilen käytiin myös katsomassa Samua armeijassa ja oli kyllä kaiken odotuksen ja ajomatkan arvoista.  Mitä harvemmin käyn kotona, sitä paremmin ymmärrän, miten rakas ja tärkeä perhe on mulle. 

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Pinjan ja Tuulin kanssa kuvailemassa ihanassa kevätauringonpaisteessa. En oo jotenkaan yhtään tajunnut, miten pitkällä kevät jo on. Ens viikolla alkaa jo huhtikuu! Tää alkuvuosi on kyllä mennyt uskomattoman nopeasti. Paljon on taas vietetty aikaa omalla epämukavuusalueella ja yks suurimmista koettelemuksista on vielä edessä - nimittäin harjoittelu. Haluan kuitenkin luottaa siihen, että kaikesta pelosta ja ahdistuksesta huolimatta siitäkin selvitään. Tulee varmasti olemaan todella opettavainen kokemus. Reuniksillahan sitä eniten kehittyy. 



Tää blogi on kyllä ihan hengityskoneissa ja melkein hävettää kirjottaa tänne yhtään mitään, koska tuntuu, ettei mulla oo oikein mitään järkevää sanottavaa. Tosi harvoin on oikeesti aikaa vaan istua tietokoneen ääreen ja antaa ajatusten virrata. Aiemmin tää on ollut mulle melkein kuin päiväkirja, mutta nykyään kirjaan ajatuksiani ylös ihan perinteisellä tavalla - oikeeseen päiväkirjaan. Toivon kuitenkin, että vielä jossain elämäntilanteessa mulla on aikaa ja inspiraatiota herättää tää taas henkiin. Rakkaus valokuvaamiseen ei oo kadonnut yhtään mihinkään ja tällä hetkellä mulla onkin ihan kauhea objektiivikuume. Onpahan ainakin joku selkeä motivaattori rahan säästämiseen. 

Huomenna aamulla lähden bussilla takaisin Helsinkiin ja todennäköisesti seuraavan kerran kun tuun kotiin on jo toukokuu ja kesäloma. Nyt mun on pakko sulkea tietokone ja päästää pikkuveli nukkumaan, joten pahoittelut tästäkin epämääräisestä ja sekavasta postauksesta ja hyvää yötä :D

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

suru

Silmänräpäys vain ja kaikki on toisin. Ohikiitävä hetki ja valot pimenevät. Aika pysähtyy. Kuin painajaisuni, josta ei voi herätä. Yhtäkkiä jalat pettävät alta, maailma romahtaa ja sydän menee palasiksi. Nämä ovat vain säälittäviä yrityksiä kuvata sitä, miltä tuntuu "when you lose something you can't replace". Suru jättää aina niin sanattomaksi, niin avuttomaksi, niin rikkinäiseksi. 

Syvimmät osanottoni kaikille surun murtamille ♥

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." 

"ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." 


Kaikki menneet murheelliset päivät,

itkut, jotka itkemättä jäivät,

suru, jota lievitä ei kukaan,

kipu, joka aina tulee mukaan.

Tuska, joka yhä tulee kohti,

murhe, joka epätoivoon johti,

kyynel yksikään ei turhaan juokse,

kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!


Kerran vielä merkityksen saavat

kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!

Aika kutoo suurta salaisuutta:

kivun kautta Jumala luo uutta.

Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,

kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.

Vaikkei silmä vielä nähdä saata:

tuskakin on toivon kasvumaata.


Vaikka pimeys on yllä päämme,

vaikka vielä varjon maahan jäämme,

yössä liekki lempeästi loistaa,

padot murtaa, kaikki lukot poistaa.

Hiljaa lähtee sydämeltä taakka.

Itkut itkeä saa loppuun saakka.

Sisään tulvii uusi kirkas vesi,

vihdoinkin on vapaa sydämesi!

-Anna-Mari Kaskinen